Talentit kotiin?

Virossa on nyt puolentoista vuoden ajan ollut monien huulilla lause ”Talendid koju” (suomeksi ”Lahjakkuudet takaisin kotiin”). Lokakuussa 2010 Viron kauppa- ja teollisuuskamarin ideoima ja käynnistämä kampanja on kerännyt taakseen varsin arvovaltaisen tukijajoukon, mutta onko projekti jäänyt nyt vaan sloganin tasolle ilman konkreettisia tuloksia? Mielestäni näin on päässyt valitettavasti käymään.

On vaikeaa kuvitella, että kansainvälisen työ- tai opiskelukokemuksen saaneet huippuosaajat tulisivat noin vaan takaisin, pitivätpä he kotimaastaan kuinka kovasti tahansa. Puhumattakaan niistä ihmisistä, joille Viro on vain yksi paikka maailmassa muiden joukossa. Jotta näitä osaajia saataisiin takaisin Viroon, pitää tarjolla olla selkeitä houkuttimia eli vähintäänkin haastavia ja kiinnostavia uramahdollisuuksia. Asian tiimoilla ollaan ehkä liiaksi luotettu tai toivottu siihen, että uraan ja työpaikkaan liittyvät houkuttimet luodaan yksin yrityselämän taholla. Kuitenkin niin kauan kuin kyvykkäitä resursseja ei ole riittävästi olemassa, on turha kuvitella, että yksikään kansainvälinen suuryritys toisi merkittävässä määrin tutkimus- ja tuotekehitystoimintojaan Viroon. Toisaalta taas talentteja ei tule, jos heille ei ole tarjota riittävän mielekkäitä työpaikkoja.

Tämä oravanpyörähaaste ei ratkea korulauseilla, vuodesta toiseen järjestettävillä seminaareilla eikä Facebook- ja yhteisönettisivuiksi muotoiluilla määräaikaisilla PR-kampanjoilla. Tarvitaan valtiojohtoista tahtoa edistää konkreettisempia ja pidempivaikutteisia toimenpiteitä. Mielestäni tässä Viro voisi kopioida suomalaisen toimintamallin, jossa yrityselämän edustajista koostuvat työryhmät tekevät taustaselvityksiä ja niiden pohjalta konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Näin saataisiin nykyistä merkittävämpi osa yrityselämää sitoutumaan hankkeisiin. Tiheämmällä yhteistyöllä valtiovallan, yliopistojen ja yrityselämän kanssa saataisiin Viroon synnytettyä myös konkreettisia kansainvälisen tason tiede- ja osaamiskeskuksia. Nämä hankkeet olisivat omiaan houkuttelemaan talentit takaisin Viroon ja toimisivat katalyyttina osaavan resurssipohjan rakentamiselle ja uusienkin kykyjen houkuttelemiselle maahan.

Pyörää ei siis tarvitse keksiä uudestaan, vaan lahden pohjoispuolelta on löydettävissä monia käyttökelpoisia malleja. Suomessa on viimeisen 20 vuoden aikana yliopistojen kylkeen syntynyt lukuisia osaamiskeskuksia, puhumattakaan itse Aalto-yliopistosta. Osa puolten välisellä yhteistyöllä Virossakin saataisiin varmasti käyntiin vastaavia hankkeita, mutta löytyykö maasta riittävästi yhteistä halua?

Heikki Mäki