Riittääkö työvoimaa uusinvestoinneille?
Viro on ollut kiinnostava investointikohde koko sen uudelleenitsenäisyyden ajan. Vuoden alussa käyttöön otettu euro lisäsi entisestään maan kiinnostavuutta suomalaisten pien- ja keskisuurten yritysten silmissä. Jo pidempään maassa toimineet yrityksetkin ovat kasvattaneet volyymeitään ja tehneet lisäinvestointeja.
Tämä positiivisuus on näkynyt myös työttömyysasteen kehityksessä. Maaliskuussa 2010 tilastoitu 20% työttömyystaso lähes puolitettiin alle vuodessa. Käytännössä putoaminen tapahtui nopeammin kuin sitä edeltänyt nousu vuoden 2009 alusta. Tällaiselle suoritukselle pitää taas kerran nostaa hattua.
Kuluneiden kevään ja kesän aikana työttömyyden nopea aleneminen on pysähtynyt, vaikka avoimien työpaikkojen määrä on kasvanut. Toisin sanoen työttömien on entistä vaikeampaa löytää työpaikkoja eivätkä työantajat löydä itselleen oikeita resursseja.
Osa ongelmasta on varmasti alueellista. Tallinnassa ja sen ympäristökunnissa työvoiman kysyntä on suurinta kun taas Itä-Virossa työttömyysaste on edelleen varsin korkea. Asuntojen merkittävät hintaerot Tallinnan ja maakuntien välillä tekevät keskimääräistä tai sitä pienempää palkkaa tienaaville ihmisille työn perässä kaupunkiin muuttamisen lähes mahdottomaksi.
Tätäkin merkittävämpi ongelma on työttöminä olevien ihmisten koulutus ja osaaminen. Edellisen talousbuumin aikana monelta jäivät opinnot kesken tai kokonaan suorittamatta, kun työtä sai ilman erityisempää osaamista ja vieläpä kohtuullisella palkalla. Tähän ongelmaan tulisi nyt reagoida valtiojohtoisesti ja määrätietoisemmin kuin mitä hallinto- ja koulutusuudistuksiin liittyvistä keskusteluista on voinut aistia.
Uskon, että parhaimpiin tuloksiin päästäisiin yrityselämän ja koulujen - ammatillisista oppilaitoksista aina yliopistoihin asti - välisellä yhteistyöllä. Koska koulutuspaikkoja on opinahjoissa vain rajallinen määrä, voitaisiin merkittävä osa ammatillisesta koulutuksesta tarjota suoraan yrityksissä suomalaista oppisopimusjärjestelmää soveltaen. Tällöin kehittyvät ammattitaidot kohdistuisivat palvelemaan suoraan olemassa olevia tarpeita.
Valtiovallan oikealla ohjauksella ja sopivin porkkanoin tuettuina nämä koulutustalkoot saataisiin varmasti nopeasti käyntiin. Ripeää toimintaa tarvitaan siksikin, ettei syntyisi tilannetta, jossa osaavat resurssit pääsevät nauttimaan uudesta palkkarallista samalla kun työttömät jäävät työelämästä yhä syrjäytyneemmiksi.
Heikki Mäki